Jo kolmas kirja on nyt luettu, ja kyseessä on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Pelkäsin hieman ottaa kolmatta kirjaa yhtä aikaa luettavaksi, mutta tämän luin vain muutamassa päivässä! Kirja on todella helppolukuinen ja mukaansatempaava mikä on tietenkin hyödyksi lukudiplomia varten luettavassa kirjassa... :) Tosiaan, Luen siis lukudiplomia varten Tolstoin Anna Kareninaa ja äidinkielen kurssia (ÄI6) varten Sofi Oksasen Puhdistusta. Pitää keksiä jotain muuta nykyproosaan!
Mutta asiaan, tässä on tehtäväni Kari Hotakaisen teoksesta Juoksuhaudantie. Teen tehtävästä kaksi epilogin.
2. Kirjoita kirjaan uusi ensimmäinen tai viimeinen tai jokin muu luku - tai epilogi tai prologi.
~Epilogi-Sini~
Tänään on lauantai, viidestoista syntymäpäiväni. Juhlin sitä kavereiden kanssa kohta ja äidin ja vanhemman porukan kanssa huomenna. Äidiltä meinasi aamulla tulla itku kun se tarjoili täytekakkua sänkyyn ja antoi hopeiset korvakorut lahjaksi. Niin meinasi minullakin kun vedin mehua väärään kurkkuun äidin kiittäessä, että onneksi isä ei ole täällä.
Niin, isä. Isä joka on aina ollut vähän etäinen, laittoi Bostonista kortin, se yrittää uutta maratonennätystä siellä.
Valkoisen kellon oli posti jo aiemmin viikolla kiikuttanut. Miksiköhän se aina niitä lahjoja ja kortteja, sen seuraa olisin enemmän vailla. Minulle ei oikeastaaan ikinä kunnolla selvinnyt mitä tapahtui silloin kun olin vielä pieni, millainen isä oli silloin. Äiti on kertonut että se löi äitiä ja me lähdettiin isän luota, ja sitten se yritti ostaa talon että saisi meidät takaisin. Aika kummallista, eikö? Onkohan kenenkään muun perheessä käynyt näin?
Muistan hämärästi kun pienenä vietettiin aikaa järven rannalla. Äiti on näyttänyt joitakin vanhoja piirustuksiani, niissä kaikissa on äiti, isä, minä ja talo, joskus järvikin. Olisinpa ollut vanhempi silloin että olisin ymmärtänyt...
Isä sai silloin muutaman kuukauden vankeutta ja paljon sakkoja maksettavaksi, ja ilmeisesti sillä meni muutama vuosi aika huonosti. Mutta nyt sillä on työ, se opiskeli loppuun, rivarinpätkä vuokralla kun äti vakuutti että me muutetaan takaisin sen luokse vasta kun helvetti jäätyy umpeen, ja se juoksee. On se terapiassakin käynyt jo muutaman vuoden.
Eiköhän se selviä. Virtaset selviävät aina.
kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510273159
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti