Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja
muita kertomuksia
WSOY
1962/2013

Luulin alunperin, että Näkymätön lapsi olisi ollut kokonaan oma kirjansa, mutta se olikin kertomus ns. Muuminovellien joukossa. Eihän se mitään haittaa :) Teoksen nimi on siis Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, ja näitä muita ovat muun muassa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Sedrik, Hattivattien salaisuus ja Kevätlaulu.

Kokoelmassa nostetaan esille tärkeitä asioita mielikuvituksesta, tunteista, ajattelusta ja muiden kohtelemisesta. Esimerkiksi Vilijonkan peloista voi oppia sen, että omat pelkonsa voi voittaa. Kun on niin sanotusti vapautunut pelon kahleista, on vapaa tekemään mitä vain. Kertomuksessa Sedrikistä huomataan, etteivät tavarat tuo onnea, vaan ystävät, perhe, seikkailut ja juhlat tekevät onnelliseksi. Tämä on tänäkin päivänä tärkeää muistaa materian suhteen.
Näkymätön lapsi-novelli taas opettaa sen, että ihmisille pitää olla ystävällinen. Varsinkin lapset ovat herkkiä arvostelulle ja komentelulle. Vaikka he eivät kirjaimellisesti muutukaan näkymättömiksi, on alistavalla kohtelulla alistava vaikutus. Silloin he eivät uskalla suuttua ja haluavat olla ikään kuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ettei mikään heidän käytöksessään antaisi aihetta suuttumiseen.
Kevätlaulu taas muistuttaa ystävälliyydestä. Nuuskamuikkunen kohtaa matkoillaan pienen olion, joka ihailee häntä. Nuuskamuikkunen tahtoisi olla rauhassa, mutta olento vain pyörii ympärillä. Hän saa huomata, että omalla viitseliäisyydellään hän pystyy tekemään jonkun toisen iloiseksi. Tämäkin aihe on aikaa kestävä, sillä aina on tilanteita, joissa pystyy tekemään jonkun toisen onnelliseksi. :)