sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kettu: Yöperhonen

Katja Kettu
Yöperhonen
WSOY
2015
Katja Ketun Yöperhonen on monitasoinen tarina Suomen sukukansoista, pääasiassa marilaisista 30- ja 40- lukujen Neuvostoliitossa työleirillä ja tämän seurauksista vuonna 2015. Kertojia on monta: vuonna 1937 Irga Malinen, valkokenraalin tytär, hiihtää rohkeana likkana takaa-ajajiaan pakoon Suomen rajan yli Neuvostoliiton puolelle vain joutuakseen vangiksi työleirille. Irgan tarinaa seurataan 50-luvulle asti. Vuonna 2015 Verna matkustaa Suomesta Lavran kylään marilaisten keskelle isänsä viestin kutsumana. Valitettavasti hän saapuu liian myöhään; isä on tapettu. Verna alkaa selvittää isänsä murhaajaa tuppisuiden kylässä, jossa kannattaa olla kyselemättä liikaa. Hän toivoo myös saavansa vastauksia sukujuuriinsa ja niitähän hän lopulta saakin, tosin ne ovat varsin yllättäviä. Välillä kuvataan myös Venäjän Tsaaria Vovaa, tosin tämä ei mielestäni varsinaisesti tuo kirjaan mitään lisää.

Yöperhonen ei valitettavasti lunastanut odotuksiani. Se oli parempi kuin Kätilö, mutta siihen nähden, miten paljon teosta oli mainostettu esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla, odotin kyllä paljon tajunnanräjäyttävämpää romaania. Jos olisin tiennyt kirjan olevan toinen vankileirikuvaus, en olisi valinnut sitä.

Tarinassa tapahtuu pari yllättävää juonenkäännettä, mutta yleisesti ottaen teoksessa tuntuu olevan vain harmaata: leirillä on aina kylmä, nälkä, varusteet lopussa ja kurjuutta, ainoa ystävällinen ihminen Elnan lisäksi on huumekoukussa ja ei ole epätavallista leikata kostoksi suupieliä auki. Lavrassa taas on hukkuneita pikkupoikia, kummallisia vanhuksia, liimaa haistelevia teinejä, kätyreitä ja kavaltajia. Kaikki valehtelevat ja ainoa "tavallien ihminen" on ulkopuolinen Verna. Itse asiassa kuvaus sukukansastamme on melko ankea, ja toivon ettei meno olisi vaikkapa marilaisilla sellaista kuin kirjassa annetaan ymmärtää.

Helmet-lukuhaasteessa Yöperhonen menee kohtaan 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti