Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

J.L.Runeberg
Vänrikki Stoolin tarinat

J.L.Runebergin kirjoittamat Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät kahtena kappaleena vuosina 1848 ja 1860. Ne kertovat Suomen sodasta vuosina 1808-1809. Kokoelmasta löytyvät muun muassa Suomen kansallislaulu Maamme ja puolustusvoimien tunnussävel Porilaisten marssi.

Vänrikki Stoolin tarinat on Runebergin pääteos, joka teki hänestä kansallisrunoilijan ja se loi suomalaisista kansakunnan romanttisella nationalismillaan. Suomalainen sotilas on teoksen mukaan rohkea ja jalo sankari jolle on suuri kunnia kuolla isänmaansa puolesta. Kirjaa luettiin vuosia äidinkielen tunneilla 1900-luvun alkupuolella. Sitä myös sanotaan merkittävimmäksi suomalaiseksi kirjalliseksi teokseksi 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.

Suurin osa runoista kertoo joko todellisista tai keksityistä sotasankareista ja heidän kokemuksistaan. Kertoja on vänrikkiä haastatteleva nuori ylioppilas, ja onkin sanottu, että kertoja olisi nuori Runeberg itse.

"En tiennyt muiden hädäst' en,

ilosta sydän sykki;

vahv'olin, punaposkinen,

ja kaikki suonet tykki.

Niin nuori olin, riehakas,

ja ylpeä kuin kuningas."

Runoista todella huomaa niiden olevan vanhoja: kaikissa säkeissä on loppusoinnut ja sanasto on vanhahtavaa:

"Mut käsitätkö mieleni

ja kyynelen, mi vierevi

nyt hiljaa silmästäni,

ja muistoa miks herättää

niin suloista, niin synkeää

tää päivä mielessäni?

On viides heinäkuuta tää."

Tartuin  Vänrikki Stooliin siksi, että suoritan paraikaa yliopistossa kurssia 1800-luvun kirjallisuudesta, ja tämä teos oli yksi sinne luettavista kirjoista. Ja ihan hyvän annoksen yleissivistystä sainkin samalla! Kuvitella, miten vaikuttava tämä teos on aikanaan vuosia ollut.
Täällä blogissa tuleekin siis varmaan näkymään lähiaikoina vähän vanhempaa tuotantoa, koska luen tosiaan joitain kirjoja kurssille. Olen kuitenkin hakenut kirjastosta jo valmiiksi pari tuoreempaakin, joten älkää huoliko, ihan 2010-lukuakin täällä tulee näkymään (;